Läsnäoloa vai paikallaoloa

Keskiviikkona, marraskuun 14. päivänä kuohuvassa Lähi-idässä räjähtää jälleen. Tällä kertaa ei ole kyse Syyriasta, ei Egyptistä, ei varsinaisesti mistään arabikeväästä alkaneesta kuohunnasta, vaan alueen pisimmästä ratkaisemattomasta konfliktista: Israelista ja Palestiinasta. Keskiviikkona Israel kohdistaa ilmaiskun Gazaa hallitsevan Hamas puolueen sotilaskomentaja Ahmed Jabaria vastaan tappaen hänet, ja kolme Jabarin seurassaan samassa autossa ollutta henkilöä. Samalla Israel käynnistää sotilasoperaation nimeltään pillar of defence, jonka tarkoituksena on Israelin puolustusvoimien edustajan, Lt. Col. Avital Leibowitzin mukaan ”puolustaa israelin kansalaisia Hamasin raketti-iskuja vastaan ja rampauttaa terroristijärjestöt”.

Säädän kotona Helsingissä elokuvauksen opintojani loppuun, animoin viimeisiä kuvia minulta tilattuun mainokseen, näen ihmisiä, eikä minulla ole juurikaan aikaa seurata uutisia. Torstai aamuna tieto tavallista suuremmasta asellisesta välienselvittelystä onnistuu tavoittamaan tietoisen tajuntani ja hämmennyn. Minulla on kahden vuorokauden kuluttua lento Länsirannalle, jossa alkaa kolmen kuukaden mittainen pesti EAPPI-ihmioikeustarkkailijana.

Olen ollut Länsirannalla aikaisemmin ja käsitykseni mukaan huolimatta siitä, uskooko Israelin ja Palestiinan kysymyksessä yhden vai kahden valtion ratkaisuun, on alueella reaalimaailmassa kolme aluetta: Israel, miehitetty Länsiranta ja Gaza, jota ohjaavat omat lainalaisuutensa. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna Gazan ja Israelin välinen kähinöinti ei välttämättä vaikuta Länsirannan tilanteeseen. Olen yhteydessä minut lähettävään Kirkon ulkomaanapuun, josta sanotaan että turvallisuustilannetta alueella seurataan lakkaamatta ja Länsirannalle on turvallista matkustaa. Tilanne on nurinkurinen: olen tyytyväinen voidessani lähteä, ahdistunut Gazan vuoksi ja samalla pieni ääni takaraivossani kuiskii että on kyynistävää ja huolestuttavaa, jollei Gazan tilanne vaikuta Länsirantaan. Nämä kaksi aluetta  kai tulisivat sijaitsemaan samassa valtiossa, jos alueelle joskus saadaan jonkunlainen stabiili valtioratkaisu. Olkoon se israelilainen, palestiinalainen tai israelilais-palestiinlainen.

Saavun Tel Avivin lentokentälle yhdessä kansainvälisen median kanssa. Tällä kertaa en ole osa mediaa vaan ihmisoikeustarkkailija. Tulen seuraavien viikojen aikana istumaan koulutuksessa ja tutustumaan työnkuvaani kentällä. Olen paikalla kun kaikki tapahtuu, mutta valmistaudun olemaan läsnä veilä senkin jälkeen, kun rakettituli on loppunut.

Tervetuloa blogiini. Tulen seuraavien kuukausien aikana raportoimaan ihmisoikeustarkkailijan arjesta sekä Israelin ja Palestiinan tilanteesta paikoissa, johon media harvoin yltää. Nämä paikat ovat kuitenkin potentiaalisen rauhan kannalta keskeisen tärkeitä: ne ovat peltoja, koteja, teitä, kaivoja ja kouluja miehitetyn arjen alla. Tarkkailun aikajanassa pohdin kansainvälisen yhteisön ja median sekä oman päivittäisen elämääni välistä suhdetta. Välillä polut kohtaavat rajullakin tavalla ja välillä tarkkailijaelämäni on kaukana poliittisesta polttopisteestä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s