Turvallisuutta ja opiskelijapolitiikkaa

Tiistaina 11.12. Israelin armeija tekee iskun Addameerin, palestiinalaisille lakiapua tarjoavan toimiston konttoriin. Addameer hoitaa parhaillaan mm. läheisestä Qaryutin kylästä kansainvälisenä ihmisoikeuksien päivänä, keskellä yötä pidätettyjen nuorten miesten oikeusjuttuja. Mitään syytä armeijan iskulle tai pidätyksille ei annettu. Palestiinalaiset jaksavat miehityksen keskellä naureskella israelin turvallisuusretoriikalle, jolla oikeutetaan suurin osa Länsirannalla tapahtuvista pidätyksistä ja viljekysmaiden haltuunottamisista. Tällä kertaa ihmiset ovat tuohtuneita. On vaikea ymmärtää, minkälaisen turvallisuusuhan lakiasiaintoimisto israelin valtiolle aiheuttaa.

Seuraavana päivänä olemme Nablusissa An Najahin yliopistossa vierailemassa UNESCO Chairissa työskentelevän Anna Sandersin luona. Anna on amerikkalainen juristi, joka tutkii työkseen palestiinalaisten pääsyä koulutukseen niin rakenteellisesti, kuin fyysisesti. Palestiinan yliopistojärjestelmä perustettiin nykyiseen muotoonsa vasta 1970-luvulla, sillä ennen miehitystä ei ollut varsinaisesti tarvetta maan omalle sisäiselle yliopistolaitokselle. Annan mukaan järjestelmä ei ole koskaan varsinaisesti päässyt jaloilleen, sillä Israel on aina aika-ajoin tehnyt opiskelusta hankalaa mm. rakentamalla tarkastuspisteitä kampuksien suille, joka on fyysisesti estänyt ihmisten pääsyn koulutukseen. Israelin mielestä yliopistot ovat poliittisen toiminnan ja kokoontumisen keskuksia eli uhkia turvallisuudelle. Tämä onkin ollut totta aina vuoteen 2007 asti, jolloin poliittsesta toiminnasta alkoi tulla vaarallista kampuksilla Länsirantaa hallinnoivan Fatahin ja Gazassa valtaa pitävän Hamasin välisten erimielisyyksien vuoksi. Osa nuorista yliopistossa opiskelevista miehistä on joutunut vankilakierteeseen poliittisen aktiivisuutensa vuoksi, joka puolestaan on johtanut lähes vanhan järjestelmän mukaisiin suomalaisiin opiskeluaikoihiin: seitsemään, kahdeksaan tai yhdeksään vuoteen.

Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin toinen. Vuodesta 2007 lähtien Palestinian Authority on koettanut hallita opiskelijapolitiikkaa ajaen sen henkihieveriin. Aktiiveja on pidätetty ja usein samat henkilöt ovat istuneet ensin israelin vankiloissa, jonka jälkeen heidät on lähes suoraan laitettu palestiinalaisten telkien taakse. Palestiinassa on vaiettu ongelma: sen omat poliisivoimat ovat usein jopa israelin puolustusvoimia brutaalimpia otteissaan. An Najahin yliopistossa politiikka näkyy ainoastaan lipuissa ja kuuluu kuiskauksissa. Annan mukaan n. 70% nykyisitä opiskelijoista ei koe äänestämistä tärkeäksi. He olivat lapsia toisen intifadan aikaan ja heille politiikka, demokratia ja ihmisoikeudet ovat usein vitsi. Lähes päivittäin kuulen opiskelijoita edeltävän sukupolven edustajilta huolen siitä, minkälainen tulevaisuus on valtiolla, jonka tulevat johtajat kokevat tulleensa huijatuiksi ja petetyiksi joka taholta. Palestiinalaiset nuoret eivät muista siirtokuntien arabiankielisiä nimiä, eikä heillä ole minkäänlaisia muistikuvaa siitä, minkälainen Länsiranta oli ennen siirtokuntia. Kun ennen tarvittiin Israelia murentamaan opiskelijoiden usko tulevaisuuteen, niin nyt näyttää siltä, että palestiinalaiset tekevät sen itse.

lounastauko

Lounastauko An Najahin yliopistossa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s